Jostain syystä versionhallinta osoittautuu välillä ihan ylitsepääsemättömän vaikeaksi asiaksi softan tekijöille. Versionhallintaa käytetään jonkinmoisena koristeena serverin syövereissä. Koodaajat hautovat koodiansa omilla koneillaan, kunnes jostain ylhäältä kuulu, käsky että "Nyt saa kommitoida!!!". Sitten kommitoidaan, mergetään, selvitellään konflikteja, itketään, revitään hiuksia, saadaan versionhallinta jonkinmoiseen kuosiin, viedään tavara tuotantoon, itketään, revitään hiuksia, rollbackataan (tai mikä pahinta, ei kyetä tekemään rollbackia, vaan joku näpertää käsin tuotantoa ns. releasea edeltäneeseen kuntoon) ja jännitetään seuraavaa releasea.
Ihan vaan vinkiksi kaikille prosesseja työkseen pohtiville: useimmat, ellei peräti kaikki aataminaikuisetkin versionhallintatyökalut tarjoavat sellaisia ominaisuuksia kuin branchays ja tagays, joita voi käyttää avuksi ihan oman mielikuvituksen mukaan. Ja nykyään on muodissa agile ja commit small and often. Ei tarvii sitten itkeä, jos jonkun koodarin kone hajoaa ja koodimuutokset sen mukana, tai versiot menee solmuun, kun kommitoidaan kerralla paljon muutoksia monen eri kehittäjän koneelta. MOT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti